perjantai 3. marraskuuta 2017

Historian opiskelua Google Classroomissa

Käytän oikeastaan kaikilla historian ja yhteiskuntaopin kursseilla Google Classroomia tehtävien palautukseen, arviointiin ja aineiston jakamiseen. Käyttö on helppoa, koska kaikilla opiskelijoilla on tunnuksen valmiina ja Classroom on muutoinkin varsin yksinkertainen toiminnoiltaan. Toisaalta tämä helppokäyttöisyys tarkoittaa välillä sitä, että oppimisalusta ei ole aina muokattavissa niin notkeasti kuin toivoisi.
Hyvänä puolena classroomissa on se, että opetuksen ei tarvitse aina olla luokkahuoneeseen sidottua. Esimerkkinä lauantai 9.9.2017, jolloin HI01. ja HI02. kurssilaiset suorittivat päivän oppitunnit kotoa käsin. Olin jakanut kurssien Classroomin päivän tehtävät ja aineistot ja jokaisella opiskelijalla oli määräajan sisällä itse mahdollisuus määritellä, missä ja miten tehtävät teki. Palautus tapahtui myös Classroomin ja näin siis myös töiden arviointi ja palaute tuli keskitetysti. Tehtävät olivat luonteeltaan tiedonhakua, haetun tiedon tarkoituksenmukaista koostamista ja aineiston tulkintaa. Classroom mahdollistaa tällaisissa kirjallisissa töissä paremmin opettajalle mahdollisuuden paneutua opiskelijoiden vastauksiin. Henkilökohtaista palautettaki on näin helpompi antaa ja kohdentaa.

torstai 2. marraskuuta 2017

Tuntematon sotilas

Lukion abit pääsivät koulutyön puitteissa katsomaan Aku Louhimiehen ohjaaman version Tuntemattomasta sotilaasta. Elokuva pohjautuu Väinö Linnan klassikkoromaaniin, mutta se on tämän päivän sotaelokuva yleisölle, jolla itsellään ei suurimmalla osalla ole omakohtaisia kokemuksia jatkosodasta. 

Opiskelijoiden kommenteissa nousi päällimmäisenä esiin, että elokuva oli katsomiskokemuksena vaikuttava. Tarina tuli iholle ja vakuutti realistisuudessaan. Varsin hiljaisena yleisö poistui, mutta tämä ei johtunut siitä, että elokuva ei olisi koskettanut - päinvastoin.

Elokuva oli samalla osa kolmannen vuoden opiskelijoiden opintoja: historian, äidinkielen ja uskonnon (etiikan) kursseja. Opetuksen kannalta se palveli erinomaisesti oppiainerajat ylittävänä, kokemuksellisena ja luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvana opiskeluna.  


tiistai 17. lokakuuta 2017

Fysiikan ja maantieteen integraatiokurssin töitä kaikkien ihailtavaksi

Integraatiokurssiamme tarjotaan opiskelijoille joka toinen vuosi. Toteutus on monimuotoista: Kumpikin opettaja ohjaa viisi luokkatuntia, joilla käsitellään opiskelijoiden toivomia aiheita sekä joitakin aihepiirejä, jotka oepttaja haluaa ottaa esille. Tällainen aihe on esimerkiksi kaukoputket, joista toki on hyvä tietää jotakin, kun taivasta ryhdytään tiirailemaan. kurssin aikana tehdään havaintoja, jotka raportoidaan. Lisäksi jokainen tekee joko yksin tai parin kanssa esitelmän, jotka esitetään koko ryhmälle. Tunnit on lukujärjestykseen sijoitettu kaksoistunniksi aamuun, mutta todellisuudessa suurin osa tunneista toteutuu illalla tähtiretkien puitteissa. Myöskään esitelmien valmistelu ei vaadi läsnäoloa aamutunneilla. Työskentelyalustana käytetään Google Classroomia.

Oman osuuteni aikana käsiteltiin kaukoputkien lisäksi mustia aukkoja, pimeää ainetta ja energiaa, tähtien väriä ja spektriluokkia sekä avaruustutkimusta, jonka kansainvälinen teemaviikko osui sopivasti kohdalle. Erityisen lisän tälle teemalle antoi se, että ryhmässämme on vaihto-opiskelijoita, jotka tekivät hienot esitykset oman maansa avaruustutkimuksesta sekä Suomen oma onnistunut Aaltosatelliittien laukaisu. 
Alla opisklijoiden tekemät työt.

Carola C.


Evelina L. Earth's orbit
The lifetime of the satellite is estimated at two years.


Luca V.
Hilma P.

Milla O ja Julia K.



Julia K-K

Julia H.

Sanni S.

Tiia P.

Julia K-K: Mitä Hubblen jälkeen?



Hubblelle on jo seuraaja, jonka laukaisu avaruuteen tapahtuu näillä näkymin vuonna 2018. James Webb-avaruusteleskooppi on selvästi kehittyneempi kuin vuonna 1990 avaruuteen laukaistu Hubble. Nimensä uusi avaruusteleskooppi on saanut 1960-luvulla NASA:n pääjohtajana toimineen James Webbin mukaan. Avaruusteleskooppia ovat olleet toteuttamassa samat tahot kuin Hubbleakin, eli NASA ja Euroopan avaruusjärjestö ESA päärahoittajina sekä Kanadan avaruusvirasto CSA pienemmällä osuudella.
Vaikka James Webb-teleskooppia kutsutaan Hubblen seuraajaksi, ovat ne todella erilaisia. JWST on erinäköinen ja suurempi Hubbleen verrattuna. Se lähetetään myös kauemmaksi ja se katsoo eri aallonpituusalueella ulos avaruuteen. Se on tyypiltään peiliteleskooppi, jonka suuri ja kovera, 6,5 metrin halkaisijan omaava pääpeili kerää taivaalta tulevaa valoa ja kohdistaa säteet pienempien peilien kautta havaintoja tekeviin laitteisiin. Havaintolaitteet tuottavat kuvia tai tutkivat saapuvaa valoa ja sen jakautumista eri aallonpituuksiin.
Peili ja havaintolaitteet suunnitellaan toimimaan infrapunasäteilyn aallonpituudella parhaiten, koska maapallon ilmakehä suodattaa lämpösäteilyä tehokkaasti, eikä siis maanpäällisillä teleskoopeilla voida tehdä hyvin infrapunahavaintoja. Avaruudessa oleva teleskooppi on täten tuplasti hyödyllinen.
JWST:n pääpeilin pinta-ala on seitsenkertainen verrattuna Hubbleen. Koska näin suurta peiliä ei voida laukaista kokonaisena avaruuteen, rakennetaan se 18 elementistä. Peilit ovat kestävää ja kevyttä beryllium-metallia. Pääpeili on pakattu tiiviiksi paketiksi ennen laukaisua. Laukaisun jälkeen tiivis paketti avautuu, peili liukuu paikoilleen ja napsahtaa tarkasti omaan muotoonsa avaruudessa.
Uutta teleskooppia ei ole suunniteltu astronauttien huollettavaksi, sillä se on varsin kaukana. JWST:n kylkeen asennetaan kuitenkin todennäköisesti kiinnityspiste, mistä mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävä robottihuoltaja voisi napata kiinni. Koska robottien varaan ei kannata laskea mitään, suunnitellaan ja testataan JWST huolellisemmin.
Koska JWST ei siis kierrä alla olevaa Maata, eikä teleskooppia tarvitse koko ajan kääntää poispäin Auringosta, voi laitteen rakenne olla paljon Hubblea suoraviivaisempi. Siksi se on oikeastaan vain suuri peili, jonka alla ovat mittalaitteet sekä aurinkosuoja.

Lähde: Tiedetuubi: Hubblen seuraaja: JWST






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Etäpäivää kotinojatuolista

Teimme opeporukalla radikaalin päätöksen pitää lauantaityöpäivä etäpäivänä. Ajatus tuntui mainiolta myös fysiikan ja matematiikan opettamisen kannalta, sillä nyt oli tilaisuus harjoituttaa oppilaita laskinohjelmien ( ClasspadManager ja Geogebra) sekä YTL:n matikkakeditorin käyttöön. Voimakuvioita sai piirtää myös LibreOfficella.

Minun etäpäivääni kuuluivat kurssit MAY ja fysiikka 4. Käytin työskentelyalustana kummallakin kurssilla Googlen Classroomia, johon annetut tehtävät palautettiin. Lukujärjestyksessä oppitunneille oli annettu omat paikkansa, joten noudatin annettua aikataulua. Julkaisin ohjeistetut tehtävät Classroomissa. Laitoin näkyville myös kaikille yhteisen dokumentin, jonka kautta voisi kysyä neuvoa ja lopuksi kertoa mielipiteensä työskentelystä. 

Kummassakin ryhmässä oppilaat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta hyvin paikalla. Fysiikan ryhmässä tehtäviä oli annettu kolme. Kaikki paikalla olleet ehtivät saada valmiiksi vähintään yhden tehtävän, ahkerimmat ja välineiden käyttöön tottuneet oppilaat jopa kaikki kolme. Palautetuista tehtävistä näki, että kakkosluokkalaist osaavat jo melko hyvin käyttää ohjelmia, kaavaeditori on hieman vieraampi.  Kysymyksiä ei tullut yhtään. Siinä meillä onkin seuraava harjoittelun aihe. Jos en osaa, niin kysyn- jos en kehtaa tehdä sitä julkisesti, niin sitten yksityisviestillä. Oma toiveeni tietenkin olisi, että tehtävien ongelmakohdista syntyisi keskustelua myös oppilaiden kesken. Toki tiedän, että näitä keskusteluja käydään epävirallisempien kanavien kuten WhatsAppin kautta.

Matematiikassa ryhmä muodostui ensimmäisen vuoden opiskelijoista, joilla ohjelmien harjoittelu on vielä alkuvaiheessa. Hyvin tunnista selvittiin, tosin palautteessa tuli kommentteja  ohjelmien käytön hitaudesta. Kysymyksiä ei tämäkään ryhmä lähettänyt. 
Opettajana sain tärkeää informaatiota siitä, millaisia ratkaisuja MAY-kurssilaiset tuottavat ja mihin asioihin ohjelmistojen harjoittelussa pitää kiinnittää huomiota. 

Kummankin ryhmän palaute oli erittäin positiivinen. Työskentely koettiin mukavaksi vaihteluksi ja tarpeelliseksi harjoitteluksi kummallekkin ryhmälle. Myös ope tykkäsi tästä kokeilusta.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hankkeiden välistä vuorovaikutusta ja synergiaa

Kauhajoen lukiossa on viimeisten 2 lukuvuoden aikana toiminut samaan aikaan hanketta: Opetushallituksen rahoittama kehittämishanke "Liikettä lukioon" sekä Erasmus+ ohjelmasta rahoitettu eurooppalainen kumppanuus- ja liikkuvuushanke "Arctic Wind and Southern Sun - Sustainable Entrepreneuship Education" (WS-SEE). Hankkeet ovat täydentäneet toisiaan, sillä molempien keskeisenä tavoitteena on ollut laajentaa perinteistä koululuokassa tapahtuvaa opetusta kohti ympäröivää maailmaa sekä teknologian että fyysisten vierailujen ja tutustumiskäyntien avulla. 

Erasmus+ hankkeen puitteissa koulussamme vieraili helmikuussa 2017 kahdenkymmenen portugalilaisen opiskelijan neljän opettajan ryhmä. Vierailun myötä koko koulumme sai tietoa ja elämyksiä portugalilaisesta kulttuurista, kun vieraat olivat 10 päivän ajan mukana koulumme arjessa. Samalla päästiin käyttämään yhteisten tehtävien tekoon Liikettä lukoon-hankkeen myötä hankittuja tvt-laitteita sekä kokeilemaan uusia tapoja järjestää opetusta koulun ulkopuolella moninaisten vierailujen ja tutustumiskäyntien muodossa.



Vielä enemmän liikettä lukio-opinnoissaan saivat kokea ne 20 Kauhajoen lukion opiskelijaa ja 4 opettajaa, jotka vierailivat 10 päivän ajan Portugalin Alentejossa huhtikuussa 2016. Vierailun aikana opittiin paljon muun muassa portugalilaisen koulun arjesta, maan Etelä-Eurooppalaisesta rikkaasta kulttuurista sekä alueen aurinko- ja vesivoiman tuotannosta. Muutkin lukiolaiset sekä osa huoltajista saivat osansa tästä liikkeestä seuraamalla lähes reaaliaikaisesti tehtyä kuvilla höystettyä matkakertomustamme peda.net alustallamme sekä vierailun jälkeisessä tilaisuudessa.

Erasmus+ hanke siis hyötyi Liikettä lukoon-hankkeessa hankituista laitteista ja sen puitteissa edellen kehitetyistä toimintamalleista, kun taas Liikettä lukioon-hanke sai luontevan tavan soveltaa edelleen kehittää siinä työstettyjä menetelmiä. Erasmus+ hankkeessa sähköiset oppimisympäristöt Google Drive/Apps, sen oppilaitoslaajennus Classroom, Peda.net sekä sosiaalisen median sovellukset Facebook, Skype ja WhatsApp mahdollistivat hankkeen aktiivisen toiminnan myös vierailujen välisenä aikana ja olivat kaikki aktiivisessa käytössä. Niitä hyödynnettiin sekä hankkeen suunnittelussa että toteutuksessa. Koordinaattorit pitivät yhteyttä Skypen videopuheluiden välityksellä, hankkeessa mukana olleet opiskelijat tekivät tehtäviä Classroomissa, palautetta kerättiin Forms-lomakkeilla, kuulumisia vaihdettiin hankkeen suljetussa Facebook-ryhmässä, vierailujen aikana viestittiin ryhmän sisällä WhatsAppilla ja hankkeen tuloksia julkaistiin Peda.netissä olevalla julkisella kotisivulla.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Luonnontieteet käytännössä teemakurssi



Suunnittelimme integroivan teemakurssin luonnontieteiden opettajien yhteistyönä siten,
että mukana oli BI/GE lehtori Simo Tolvanen, FY/MAA lehtori Marjo Nuuttila sekä minä itse KE/MAB –lehtorina. Toteutuksesta huolehtivat samat henkilöt. Ajatuksena oli tutustua arkipäiväisiin aineisiin ja ilmiöihin hieman uudella tulokulmalla. Teemakurssi toteutettiin koulumme teemaviikolla, jolloin kukin opettaja/opettajatiimi toteuttaa viikon mittaisen kurssin siten, että päivässä on karkeasti 6 tuntia työskentelyä. Tämä luonnollisesti edellyttää hyvin vaihtelevia työskentelytapoja, jotta vire ja motivaatio säilyisivät.




Ensimmäisen päivän aikana tutkimme elintarvikkeita, joista erityisesti tutkittavaksi valittiin maito. Maidosta tutkittiin laborointeina mm. tiheyttä ja koostumusta mikroskopoimalla. Pyrimme selittämään mm. miksi maidosta ei näy läpi. Tiedonhankintatehtävänä tutustuttiin maidon biologisiin ominaisuuksiin. Keskipäivän aikaan teimme kevätseurantaa tarkkailemalla kadun varren lehmusten silmujen kehitystä sekä bongaamalla lintuja laulun perusteella joen rannassa. Päivän lopuksi muokkasimme maidon proteiineja kaseiinimuoviksi. 

Toisen päivän teemana oli leipominen. Ryhmä jaettiin osasiin, joista yksi oli aina tekemässä taikinaa ja paistamassa pullia. Sillä aikaa muut tutkivat mm. mitä on sitko ja mikä sen aiheuttaa. Hiivan soluhengityksen tehokkuutta määritettiin kokeellisesti vaihtelemalla sokerin osuutta taikinassa ja säätämällä lämpötilaa. Myös kananmunan proteiinien denaturoitumista havainnoitiin laboroinnein. Itse pullan paiston yhteydessä havainnoitiin pullien nousua, pinnan ruskettumista hapettumisprosessina ja uunin lämpötilaa asianmukaisin mittarein. Päivä huipentui tietenkin pullakahveihin.

Kolmas päivä aloitettiin Google drawings kokeilulla, joka osoittautui hyvin toimivaksi. Edellisen päivän pullanleipomisesta koottiin käsitekartta, johon sijoitettiin opittuja asioita kaikkien kolmen oppiaineen osalta. Sitten alkoikin tuntua siltä, että tarvitaan taas raitista ilmaan, joten lähdimme leikkimään keinuilla. Tutustuimme niin narukeinun kuin lautakeinunkin fysiikkaan ja suoritimme erilaisia mittauksia. Kuvasimme pareittain keinujaa videolle, jonka pysäytyskuva siirrettiin Geogebraan taustakuvaksi voimavektoreiden ja heilahduskulmien ym. määrittämistä varten. Pohdimme myös mahdollisuutta määrittää laskennallisesti mm. keinujan nopeuden ja kiihtyvyyden keinumisliikkeen eri vaiheissa. Tasapainokeinun avulla tutustuimme lähinnä tasapainoehtoon ja vertasimme teorian ja mittausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Melkoisen paljon vaivaa käytettiin Geogebran ominaisuuksiin tutustumiseen, jotta ovat tiedossa sitten sähköisissä YO -kisoissa. Toki riittävä määrä aikaa käytettiin myös itse keinumiseen … löytyi se pikkulapsi lukiolaisista yhtä lailla kuin opettajistakin.

Neljäs päivä meni ihan hengailuksi – roikuimme nimittäin mm. koulun portaikon kaiteessa kiipeilyvaljaita ja köysiä hyväksi käyttäen. Ennen tätä tutustuimme erilaisiin kiipeilysolmuihin ja varmistus- sekä laskeutumislaitteisiin. Kaikissa näissähän toimintaperiaatteena on puhtaasti kitka ja erilaisten voimien sopiva suuntautuminen, jotta ei-toivottua kiihtyvyyttä ei esiintyisi. Taas räpsittiin kuvia tableteilla, asetettiin Geogebraan ja piirrettiin voimakuvio, jonka avulla laskettiin mm. köyden tensiovoima sekä voima, jolla kiipeilijä jalkapohjallaan painoi seinää. Päivä huipentui korikiipeilyyn. Kiipeilyn yläköysipisteenä toimi tukkinosturi, jonka avulla tuumittiin voiman momentin käsitettä ja sen vaikutusta nostovoimaan eri etäisyyksillä kääntökeskiöstä.

Viimeinen päivä oli retkipäivä. Tutustuimme Jyllinkosken voimalaitosmuseoon ja samassa pihapiirissä toimivaan informaatiotekniikan museoon. Näimme monia luonnontieteellisiin periaatteisiin perustuvia käytännön sovelluksia, jotka vanhoissa laitteissa ovat sopivan yksinkertaisessa muodossa sisäistettäväksi. Päivän ja viikon päätteeksi huitaisimme menemään retkilounaan jonka valmistuksessa taas havainnoitiin erilaisia hapettumis- ja denaturoitumisprosesseja. Jyllinkosken voimalaitosalue muodostaa poikkeuksellisen lehtomaisen kokonaisuuden, jossa toteutettiin myös luontoretki havainnoiden mm. melko myöhässä olleen kevään ensimmäisiä kukkia samalla, kun laskeskelimme padon putouskorkeutta ja tutustuimme mm. tulvaluukkujen toimintaan.

Teemakurssin suoritus perustui työpäiväkirjoihin, joihin opiskelijat työpareittain koostivat laboratoriopäiväkirjoja, mittausselostuksia, luontoretkiraportteja ym. kaikki luonnollisesti digitaalisessa muodossa. Välineenä käytettiin GoogleDrive ja Classroom ohjelmistoja. Opettajat vuorottelivat ja kävivät välillä myös ”lainassa” muilla kursseilla m. neuropsykologiassa fyysikkomme selitti aivojen kuvantamislaitteiden toimintaperiaatetta ja biologimme hermosolujen toimintaa.

Kurssi oli onnistunut kokonaisuus ja toi kaivattua vaihtelua ja uutta ajateltavaa niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Olemme harrastaneet tämän tyyppisiä yhteiskursseja ennemminkin, mutta taas tuli hieman erilainen ja toimiva kokonaisuus – saa kopioida.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Irti papereista?

Lukuvuosi 2016 - 2017 alkaa olla jo omaltakin osalta ohi.  Uusi opetussuunnitelma LOPS16 otettiin käyttöön ykkösillä. Tietokone piti olla jokaisella lukion aloittajalla ja digikirja myös opettajalla. Kuinka kävikään?

Elokuun alussa oli pieniä vaikeuksia langattomien verkkojen kanssa ja digitaalisten oppimateriaalien kanssa. Langattomia tukiasemia lisättiin ja kustantamot tekivät parannuksia omalla tahollaan, joten alun takkuilun jälkeen päästiin opiskelemaan suuremmitta vaikeuksitta. 

Ensimmäinen koeviikko koitti ja Abitti-kokeet sekä kirjakustantamoiden sähköiset kokeet tulivat tutuiksi isommassa mittakaavassa. Olihan Abitti-kokeita jo pidetty aikaisemmin, mutta uusien kirjasarjojen sähköisistä kokeista ei vielä ollut kokemuksia. Opiskelijat tuntuivat pitävän sähköisistä kokeista eikä opettajillakaan ollut mitään niitä vastaan. Oma Abitti-serveri auttoi paljon kokeiden pitämisessä.

Syksyn ja kevään ylioppilaskirjoituksetkin vietiin läpi ilman suurempia ongelmia. Tekniikka pelasi moitteetta, tikkujen kanssa oli pientä murhetta. Kenenkään kokelaan kohdalla sitä ei huomannut.

Keväällä 2017 pidettiin varmaan enemmän sähköisiä kokeita kuin paperisia. Muutosvauhti yllätti ehkä kirjojen tekijätkin, sillä keväällä takkusivat digikokeiden alustat koeviikoilla. Onneksi kokeet saatiin pidettyä ajallaan.

Perinteinen kirja puolustaa vielä paikkaansa opiskelijan repussa, mutta digikirjojakin käytetään ahkerasti. Paperiset monisteet ovat jääneet hyllyyn pölyttymään. Opettajat jakavat omaa materiaaliaan nykyään sähköisesti. Sama muutos näkyy hallintokäytävällä: oppaat, ohjeet, tiedotteet lähtevät sähköisinä ja tulostimelle päätyy entistä vähemmän paperia. Ihan paperiton toimisto ei vielä ole, mutta ehkä muutama sademetsän puu on tullut säästettyä!